torstai 27. syyskuuta 2012

Matkalla..

Tämä on yhden ihmisen unelma, jota on tahkottu pitkää. Epäonnistuttu, unohdettu, noustu ja uudelleen aloitettu kaikki alusta.

Vasta 28-vuotiaana uskalsin ensimmäisen kerran yrittää mahdollisuuttani Helsingin pelastuskouluun pitkän harkinnan jälkeen. Vuosi oli 2007. Kova harjoittelu aloitettiin syksyllä, mitään järkevää ohjelmaa ei silloin luotu. Täysillä kaikkea mahdollista. Pääsykoepäivänä fobiatestit menivät omalla painollaan. Lihaskuntotestit menivät viimeiseen testiin saakka OK, kunnes tuli jalkakyykyn vuoro. Jalkakyykky on aina ollut heikoin lenkki, mutta SISUlla senkin ajattelin vetää läpi. Ensin painonnostovyö, josta riippui punnus (pitää osua maahan, jotta on hyväksytty suoritus) nousi aivan liian korkealle kainaloon ja kyykkyni piti tehdä todella syvään. Tuon ansiosta takareidessä tuntui kova vihlonta heti sarjan jälkeen eikä helpotusta ollut tulossa. Seuraavana vuorossa oli uinti testi 200m 5 minuuttiin. Testit meni lävitse sinä päivänä, mutta kun seuraavana päivänä Coopperin testiä piti lähteä juoksemaan, kipu oli aivan infernaalinen jaloissa ja takareidessä. Jaksoin juosta noin 8minuuttia, jonka jälkeen ei vaan pystynyt jatkamaan. Siihen kariutui pääsykokeeni.

Seuraavana vuonna oli tarkoitus vielä hakea uudestaan, mutta uuden organisaatiopaikan takia päätin jatkaa uraa logistiikan työnjohto- / suunnittelutehtävissä. Näin ollen ajattelin jättää kokonaan tuon pelastajan uran ja keskittyä sen hetkiseen työhön, joka oli hyvällä mallilla.





Vuonna 2009 pääsin tehtaan palokuntaan/ turvallisuusryhmään ja kipinä pelastajan uralle sai vain lisää tuulta. Muutama vuosi siinä vierähti ja vuonna 2012 päätin vielä kerran yrittää Helsingin pelastuskouluun. Arvelin, että tämä olisi viimeinen kerta, koska ikäraja oli tulossa pahasti vastaan. 






Helmikuun 2012 pääsykokeisiin aloitin harjoittelun taas edellisenä kesänä: pitkää lenkkiä ja nyt päätin, ettei jalkakyykky tule olemaan ongelma, joten siihen keskityin huolella. Talviloman otin testiviikolle ja se kannatti. Fobia-, fyysiset ja uintitesti menivät ensimmäisenä päivänä hienosti läpi. Coopperin testi oli sitä seuraavana päivänä. Myllypuron urheilukeskuksessa on todella kuiva ja huono ilma. Coopperissa juoksin tuon 2800m ja vaikka aikaa jäi noin 20s, päätin lopettaa siihen.

Suurin jännitys oli seuraavina viikkoina ja odotus jatkoon pääsemisestä oli koko ajan mielessä. Tuli päivä, jolloin jatkoon menijöiden nimet julkaistiin koulun seinällä ja sinnehän oli mentävä katsomaan. Oli ilta ja 2- vuotiaan tyttären kanssa lähdettiin katsomaan nimilistaa. Täytyy myöntää, että itku siinä tuli, kun huomasin, ettei nimeä sieltä listalta löydy vaikka kuinka etsi. PELASTAJAn urasuunnitelma oli nyt siinä. Seuraavana vuonna en enää ikäni puolesta sinne voisi hakea. Kysyin vielä jälkikäteen, kuinka paljon jäin pisteissä uupumaan jatkoon nähden. Vastaus oli seuraavanlainen: TERVE Tänä vuonna kilpailu opiskelupaikoista on ennätyksellisen kovaa ja jatkoonpääsypisterajat olivat nousseet pisteellä esim. viime vuodesta. Hakuryhmässäsi (keskiaste) alin soveltuvuustestaukseen kutsuttu saavutti pistemäärän 7,75. Vaivaiset 2 pistettä ja kaikki oli typerän 15-vuotta vanhan ammattikoulututkinnon syytä.

Ja tästähän tämä projekti vasta alkaa...



Ei kommentteja: